| Chapter 4 |
1 |
Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
|
2 |
"Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
|
3 |
Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;
|
4 |
sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.
|
5 |
Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.
|
6 |
Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?
|
7 |
Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?
|
8 |
Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.
|
9 |
Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
|
10 |
Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;
|
11 |
jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.
|
12 |
Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,
|
13 |
kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.
|
14 |
Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.
|
15 |
Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
|
16 |
Siinä seisoi - sen näköä en erottanut - haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:
|
17 |
`Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?
|
18 |
Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;
|
19 |
saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;
|
20 |
ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
|
21 |
Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.`"
|