| Chapter 6 |
1 |
Job vastasi ja sanoi:
|
2 |
"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
|
3 |
Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
|
4 |
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
|
5 |
Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
|
6 |
Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
|
7 |
Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
|
8 |
Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
|
9 |
Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
|
10 |
Niin olisi vielä lohdutuksenani - ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla - etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
|
11 |
Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
|
12 |
Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
|
13 |
Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
|
14 |
Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
|
15 |
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
|
16 |
Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
|
17 |
auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
|
18 |
Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
|
19 |
Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
|
20 |
he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
|
21 |
Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
|
22 |
Olenko sanonut: `Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
|
23 |
pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä`?
|
24 |
Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
|
25 |
Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
|
26 |
Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
|
27 |
Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
|
28 |
Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
|
29 |
Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
|
30 |
Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
|