| Chapter 21 |
1 |
Job vastasi ja sanoi:
|
2 |
"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
|
3 |
Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
|
4 |
Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
|
5 |
Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
|
6 |
Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
|
7 |
Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
|
8 |
Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
|
9 |
Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
|
10 |
Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
|
11 |
Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
|
12 |
He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
|
13 |
He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.
|
14 |
Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: `Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
|
15 |
Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?`
|
16 |
Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
|
17 |
Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
|
18 |
Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
|
19 |
Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
|
20 |
Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
|
21 |
Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
|
22 |
Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
|
23 |
Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
|
24 |
hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
|
25 |
Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
|
26 |
Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
|
27 |
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
|
28 |
Kun sanotte: `Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?`
|
29 |
niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
|
30 |
että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
|
31 |
Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
|
32 |
Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
|
33 |
Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
|
34 |
Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne - niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
|