| Chapter 23 |
1 |
Job vastasi ja sanoi:
|
2 |
"Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.
|
3 |
Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!
|
4 |
Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.
|
5 |
Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.
|
6 |
Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.
|
7 |
Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.
|
8 |
Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;
|
9 |
jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.
|
10 |
Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.
|
11 |
Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.
|
12 |
Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.
|
13 |
Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.
|
14 |
Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.
|
15 |
Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.
|
16 |
Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.
|
17 |
Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."
|