| Chapter 31 |
1 |
"Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!
|
2 |
Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?
|
3 |
Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.
|
4 |
Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?
|
5 |
Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,
|
6 |
punnitkoon minut Jumala oikealla vaa`alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.
|
7 |
Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,
|
8 |
niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.
|
9 |
Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,
|
10 |
niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;
|
11 |
sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,
|
12 |
tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.
|
13 |
Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,
|
14 |
niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?
|
15 |
Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?
|
16 |
Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?
|
17 |
Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?
|
18 |
En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.
|
19 |
Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,
|
20 |
jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,
|
21 |
jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,
|
22 |
niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.
|
23 |
Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.
|
24 |
Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: `Sinä olet minun turvani`,
|
25 |
jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,
|
26 |
jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,
|
27 |
sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,
|
28 |
niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.
|
29 |
Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?
|
30 |
En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.
|
31 |
Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?
|
32 |
Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.
|
33 |
Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,
|
34 |
säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?
|
35 |
Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!
|
36 |
Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.
|
37 |
Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.
|
38 |
Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,
|
39 |
jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,
|
40 |
niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.
|